keskiviikko, 2. toukokuu 2018

Tyylikkään luonteva koululuokkakuvaus

Timotei%202018.jpg

 

Timotei-teatterin ajan nuorison elämän sisimpiä tuntoja peilaava Elina Kilkun näytelmä Too school for cool tuo tekstiinsä rakennetulla sarkaistisella huumorilla ladatun, tuoreen ja luontevan nuorten protestin näyttämölle. Kyytiä saavat nuorten omat murrosiän moninaiset yhtäaikaiset yhteisön paineet - kangistuneen yhteiskunnan säätämät, juuri elämän epävarmimmassa vaiheessa tehtävät tulevaisuuden suuntaviivojen päätökset. Klassiset ulkonäkö - ooks mun kaa -kaverijoukkohyväksyntä ja tietenkin kapina vanhempien määräämisvallasta, äidin, isän ja varsinkin koulun luutuneisuudesta saavat näytelmässä ansaitsemansa armottoman ronskin ja älykkään kritiikin nuorten suusta.

 

Timotei-teatterin esityksestä muotoutuu tyylikäs, turhia ulkonaisia teatterikeinoja taitavasti välttelevä, vakavan oloinen, mutta ei teennäinen, vaan uskottavan luonteva koululuokkatutkielma. Raikas välituntikeskustelu, taitavasti tekstistä erottuva nykyperheidenkin luokkajakoisuus perheen varallisuus-teemana tuovat riipaisevasti katsojan ajatuksiin todellisia, usein piiloissa pidettyjä yhteiskunnan kipupisteitä..

 

Esityksen keskeinen, puhutteleva anti syntyy luokan jokaisen oppilaan omakohtaisesti sisäistyneestä elämänsä tilityksestä. Varsinkin esityksen lopun omasävyisen koskettavasti tulkitut monologit ovat näytelmän sanoman tuoretta ja raikkaan vilpitöntä antia. Tunnelmaa tiivistää herkän kaunis episodimainen musiikki, osaavasti kohtauksia keskittävät kaunistunnelmaiset valot ja niukka, viitteellinen rekvisiitta vaatetusvalintoineen.

 

              Timotei2.jpg

tiistai, 1. toukokuu 2018

Keväiset Salpauksen sirkusfestarit 4.- 6.5.2018

Kukkofestarit%202018.jpg

 

Lahtelainen sirkuskoulutus on jo kaksikymmentä vuotta tuottanut alan ammattilaisia maailman sirkusestradeille. Koulutuskeskus Salpauksen 120 opintoviikkoa sisältävä kolmevuotinen sirkusartistikoulutus on maan suosituimpia ammattikoulutuksia. Hakijoita riittää mistä valita, aina ulkomaita myöten: tulokset kiirivät medioissa ja eetterissä. Yhä kasvava sirkustaiteen uudenlainen arvostus on globaalina, kaikenikäisten, eri kansallisuuksien helposti ymmärrettävänä noussut yhdeksi maailman kansainvälisimmistä ja kiehtovimmista taidelajeista.

 

Sirkuskeskus Lahden keskustan tuntumassa - Svinhufvudinkatu 13 B - antaa Kukkofestivaalille mahtavat puitteet ja festivaalit ovat helposti kaikkien saavutettavissa. Kukkofestivaalin tavoitteena on saattaa ihmisiä sirkuksen lumoavan maailman pariin sekä tuoda yhteen sirkuksen eri sukupolvia. Kolmena päivänä lavalle pääsevät tulevien ammattilaisten lisäksi myös vierailevat sirkukset, sirkusharrastajat ja alalla toimivat sirkustaiteilijat.

Festareiden koko ohjelman ovat suunnitelleet sirkuskoulutuksen oppilaat itse.

 

Oheisesta linkistä pääset suoraan festareiden  nettisivuille https://kukkofestival.wixsite.com/sirkus

 

Kaikkien erillisten festaripäivien (perjantai 4.5., lauantai 5.5. ja sunnuntai 6.5.)  ohjelmista löytyy myös tiedot pääsylipuista, niiden hinnoista ja saatavuudesta. Liput voi varata nettisivun ohjeiden mukaan

perjantai, 27. huhtikuu 2018

Viulunsoittaja katolla

Tiirismaa%20Viulunsoittaja%202018.jpg

 

Loistavan musikaalinen nuoruuden ylistys, liikuttavan sydämellinen kansankohtalon tilitys - siinä Tiirismaan Viulunsoittaja katolla -musikaalin sisällön äärirajat, joihin esitys meidät valloittavalla tulkinnallaan ja intensiivisyydellään kietoi kolmeksi tunniksi.

 

Se on tarina maitokuski Tevjestä, ukrainalaisjuutalaisesta perheenisästä, hänen perheensä iloista ja suruista. Tyttärien perinteisiin nojaavat naimakaupat ja isän yksinoikeus valita tyttärilleen puolisot murskautuu nuoruuden rakastumisten ylivoimalla ajan tapojen muutoksiin. Pienestä ukrainalaisesta Anatevkan kyläyhteisöstä 1900-luvun alun tsaarivallan ajoilta yhteisön omine sääntöineen ja lakeineen tarina heijastuu todellisuutena tähän päivään ja maailman pienten kansojen yhä ahdistavampaan asemaan suurten valtiomahtien puristuksessa, Aina, tänäänkin perustarina koskettaa traagisuudellaan ja iloista sekä suruista kasvaa tässä tulkinnassa juuri esittäjiensä musikaalisuuden ja nuoruuden hehkuva elämänsinfonia.

 

Tiirismaa%20Viulunsoittaja%20orkesteri%2

 

Tiirismaan esityksen ainutlaatuista ihanuuttta on valtaisan lähes kahdeksankymmenhenkisen ensemblen voima jo yksin niin vaikuttava, että tämä klassisen liikuttava tarina elää uusimuotoisesti voimistuneena musikaalisella soolo-, kuoro- ja orkesteriloistokkuudellaan.

 

Suuren, monijäsenisen live-teatteriorkesterin olisi ohjauksen ja lavastuksen suonut antavan olla koko ajan näkyvissä, sillä sen ainutlaatuisen musikaalinen intro ja sävyt sekä kokonaissoitto loi jo elämänsykkeen äänenpainot tarinan tunnelmiin äänellisenä ja soinnillisena herkkuna, säestyksenäkin, niin että harvinaisuutena nykyteattereissa sen soiton olisi halunnut myös nähdä.

 

Esityksen suuritöinen puvustus, rekvisiitta tarkkoine juutalaisine pikkutunnusmerkkeineen, hääkoristeineen, päähineineen tuntui kaikkine yksityiskohtineen tarkoin mietityltä ja toimivalta aina oppitunnin demonstraatioesineitä myöten nerokkaasti oivalletulta sekä asiantuntevasti valmistetulta. Vain lavastuksen voimakkaita värikuvioita ja selkeitä figuureita hieman oudoksuin tarinan tyylin kontrastina, kenties ne kuitenkin toivat tarinan tähän päivään tiukemmin sitovaksi värikkyydellään ja hallitsevuudellaan.

 

Yksi tämän Anatevkan kylän tarinan empatiavoima ja tenho on aivan sykähdyttävä liikekieli. Esityksen tanssit, liikunta ja koreografia suorastaan hämmästyttävät luontevuudellaan ja toimivuudellaan. Tulkinnan liikekuviot lataavat perinteiden maailman koettavaksemme, mutta samalla koko yli viisikymmenisen näyttelijäensemblen taipuisa luontevuus ihastuttaa näennäisellä vaivattomuudella, lumoaa katsojan. Liikekielessä on kuin synnynnäistä, perintein salattua yhteisön alitajuista joukkovoimaa, joka tuntuu ja vaikuttaa.

 

Tiirismaa%20Tevje%20ja%20Golde%202018.jp

 

Musikaalin tarina on tekstinä ja musiikkina täysin keskushenkilönsä, maitokuski Tevjen sisäisen uskottavuuden, hahmon luontevuuden, huumorintajun ja siinä sivussa elämänfilosofin samassa persoonassa löytyvässä kokonaisuudessa.

 

Olen nähnyt ainakin neljä maitomies Tevjeä, alkuperäisen yli viidenkymmenen vuoden takaisen suomalaisen kantaesityksen Uljas Kandolinin, hänen jälkeensä Veikko Sinisalon ja vielä lahtelaisen Ola Johanssonin sekä viimeksi Kyösti Kyrön näyttelemät Tevjet.

 

Tiirismaan Viulunsoittajassa käsikirjoitus ja sävellys on ennen muuta kyläyhteisön maitokuskin musikaali. En ennen Sakari Bisterin Tevje-tulkintaa ole edes ymmärtänyt, miten teos juuri pelkillä sävelillään, sävelkuvioillaan, sävelteemoillaan puhuu suoraan sydämeeni. Sillä Sakari Bisterin Tevje on kuin pelkkää musiikkia, tuosta vain kun ajatus päässä syntyy, se lähtee heti lentoon laulamalla, musiikin sävelin asian kertomalla. Tällainen Tevje on niin ehyt hahmo, niin sydämellisen liikuttava, niin älykkään nokkela ja filosofeeravan koskettava, ettei parempaa voi toivoa. Sakari Bisterin taiteilijahabitus on valmis suuren luokan synnynnäinen muusikko ja näyttelijä: hänen musiikkinsa, kehonsa liikunta, kaunis baritoninsa ja ennen kaikkea hänen mutkattoman luonteva eläytymisensä kantaa kokonaisuuden - keskeisen Viulunsoittaja-musikaalin tarinan hänen kauttaan komeasti välitettynä.

 

Yli viisikymmentä vuotta suomalaisia Viulunsoittaja-musikaaleja on eri puolilla maata nähty, yksi sen kuuluisa kohtaus tiirismaalaisten toteutuksena. Tevje, kääntääkseen vaimonsa Golden ajatukset tyttärensä naima-asiassa toiseen sulhaskandidaattiin, tekee sen kehittelemällä tarinan näkemästään kauhu-unesta suvun vainajien tullessa antamaan unessa neuvon vävyvalinnassa. Unen toteutus oli näyte tiirismaalaisten suurenmoista yhteisnäyttelemistä makaaberissa tunnelmassaan. Samalla se oli oivallinen näyte ohjaajan taitavasta otteesta esityksen pientenkin kohtausten onnistuessa kokonaisuudessa.

 

Toinen keskeinen rooli on Henna Määttäsen tulkitsema Tevjen vaimo Golde. Henna Määttäsen luoma Golde -miehensä Tevjen täydellinen vastakohta, toimelias, eloisa, nopea ja pirteä suurperheen äiti, jonka elämä on täynnä käytännön toimintaa ja haaveilevan miehensä filosofeerauksen ja arjen todellisuuden ymmärtämistä naisen vaistolla. Henna Määttänen näyttelee temperamenttisesti ja älykkäästi sekä löytää hahmoonsa persoonallista tyypittelyä - hänen tyttäriään hoputtava ininänsä on teoksen yksi huumorikukkasista. Hieno työ tämäkin.

 

Voi vain uumoilla, minkälaisella uupumattomalla, innostuneella harjoituttamisella aikatauluista, kellonajoista saati työehtosopimuksista välittämättä tämmöinen vaikuttava musiikillisesti hieno yhteisteos syntyy.Tuskinpa tällaiseen musikaalisuuteen Suomenmaan joka kolkassa, ei edes joka teatterissa voi noin vain yltää.

 

 

 

VIULUNSOITTAJA KATOLLA

KÄSIKIRJOITUS Joseph Stein
MUSIIKKI Jerry Bock
LAULUJEN SANAT Sheldon Harnick
SUOMENNOS Esko Elstelä
Perustuu Sholom Alecheimin kertomuksiin

OHJAUS Aleksi Lavaste
MUSIIKINJOHTO Anna-Elina Tikkanen
LAULUVALMENNUS Ulla Renko
KOREOGRAFIA Sari Louko
LAVASTUS Amadeu Vives
PUVUSTUS JA TARPEISTO Ulpu Korkeamäki
HARJOITUSPIANISTI Sonja Kaipainen, Tia Nikkilä
TUOTTAJA Leena Akola
VALOKUVAT, SOME Suman Knuuttila

LAVALLA Sakari Bister, Henna Määttänen, Sofia Motturi, Kaisa Martikainen, Oona Nieminen, Sara Pessi, Jutta Halme, Helmi Luttinen, Hugo Hagström, Aino Hako, Jerry Penkert, Jere Laukkanen, Erika Koljonen, Veeti Harjukoski, Helmi Kari, Eedit Taipale, Veera Rintala, Topias Marjamaa, Nuutti Lumpo, Lotta Tähtinen, Emma Nylund, Rebekka Rönkkönen, Carla Forstdet, Alisa Isojunno, Veera Heikkilä, Nanja Halm, Aino Häyrinen, Sonja Kaipainen, Lotta Kainulainen, Anniina Karppinen, Venla Lehtinen, Aino Manninen, Venla Pekkala, Elizaveta Pugovkina, Eeva-Leena Saarela, Tinja Saario, Siina Suutarinen, Jemina Juutinen, Tia Nikkilä, Laura Ketola, Anni Vierimaa, Olli Hurme, Margaret Tilk, Atte Kukkula

MUUSIKOT Sanni Saarinen, Lassi Malvikko, Minttu Haukkavuori, Ellanoora Heikkilä, Nea Kari, Pinja Lempinen, Anna Koskenheimo, Emilia Palkio, Heta Verkkapuro, Onni Tikkanen, Lauri Heroja, Vili Virkkunen, Viljam Mikkelsson, Lauri Pänkäläinen, Mikke Vari, Helmi Kuikka, Topias Marjamaa

PUVUSTAJAT Tia Hepokangas, Ellinoora Ilmivalta, Erin Juntunen, Katri Luopa, Aino Raunio, Amu Sor, Peppi Särmäkari

LAVASTUS- JA TARPEISTOAVUSTAJAT Henriikka Blåberg, Inka Hämäläinen, Sini Jokinen, Katri Juntunen, Melina Jäntti, Ida Korhonen, Viivi Lehtiö, Oili Liikamaa, Veera Mäkelä, Ida Salmela, Azila Shukri Razaki, Sini Siikalampi, Amu Sor, Daria Sukhotina, Anna Toivonen

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/205/viulunsoittaja_katolla

 

Lis%C3%A4liite.jpg

keskiviikko, 25. huhtikuu 2018

Lahden perusopetus tuuliajoilla 3.

Lahden kaupungista on monen kaupungin huonon esimerkin tapaan vajaa vuosi sitten tullut hajautettu ja kansalaisten kannalta vaikeasti hahmotettava suuri hallinnollinen, sekava yksikkö. Me kuntalaiset joudumme nykyisin asioimaan Lahti kaupunkikonserni -nimisen kasvottoman järjestelmän kanssa.

https://www.lahti.fi/tietoa-lahdesta/kaupungin-organisaatio

 

Lahden%20valtuusto%202018.jpg

 

Lahden kaupunginvaltuutettujen käsitykset omasta oikeassa olemisestaan nojaavat heidän luuloonsa, että me äänestäjät olemme antaneet heille tämän täyden ymmärryksen äänestämällä heitä. Julkiseen kaupunkilaisille annettavaan tietoon sekä vielä suurempaan, salattuun kaupunkiyhtiöiden maallikkojäsenille, kaupunginvaltuutetuille, lautakunnan jäsenille annetun tiedon luotettavuuteen liittyy meidän kaupunkilaisten kerran neljässä vuodessa allekirjoittama valtuutus, jonka annamme äänestysnumeron kirjoittamalla. Tällaista kaupunkilaisten äänestyksellä valitsemaa demokratiaa kaupunginvaltuustomme jokainen jäsen kokee joka päivä neljän vuoden ajan edustavansa.

 

Tällaisessa demokratia-ajattelussa on politiikanpelureiden helppo juonia ja esittää päätöksiä suoraan alaistensa, kaupungin nöyrien tai viekkaiden virkamiesten kanssa, jopa näiden aloitteesta. Vaikka noissa päätöksissä ei järkeä, logiikkaa, taloudellisuusajattelua olisi, ne saadaan jo etukäteen manipuloitua vähintään tuon yhden äänen enemmistöpäätökseen. Tällaisessa demokratiassa ja sen uskottavuudessa me lahtelaiset olemme eläneet ja elämme edelleen.

 

 

Tässä jutussa pitäydyn keskeisesti vain muutamaan viranomaisluonnehdintaan ja yksityiskohtaan lahtelaista perusopetusta valaistakseni.

 

Lahdessa kouluasioista on tullut yksi keskeinen hälläväliä-päätösten automaatio. Lastemme ja nuortemme koulutus ei ole kaupunkimme strategioissa muodikas brändi: sille ei viimeaikainen lahtelaispolitiikka ole suonut edes 59-jäsenisen kaupunginvaltuuston antamaa päätöstakuuta. Suuret koulupäätökset tekee nykyvaltuuston valitsema pieni sivistyslautakunta, jonka jäsenistä monellakaan ei ole käsitystä tämän päivän koulun arjesta eikä koulutusta tai kokemusta kasvatuksesta. Valtaosa valtuutetuistamme lekottelee suurempien pilvien päällä heitä kiehtovissa päiväunissa, toisen maaseutukaupungin, Lappeenrannan, meille lahtipoloisille luomissa yliopistokuvitelmissa.

 

Koulu- ja kasvatusasioissa meiltä unohtuu yhä myös vastuut: peruskoulun toteutumisesta ovat vastuussa oppilaan huoltajat ja lain edellyttämästä toteuttamisesta vastaa kaupungissa järjestettävä peruskouluopetus virkamiehineen. Koko Lahden peruskoulutus on henkilöitynyt erilaisin virkanimikkein ja saatu myös harvinainen virkanimike vastuualuejohtaja, jolle ymmärrän kokonaisvastuun kaikessa Lahden lasten varhaiskasvatuksessa ja oppivelvollisuuskoulutuksessa kuuluvan.

 

Kymmenien Lahen uutisia -toimitukseen parina viime kuukautena lähetetyn asiaan liittyvän sähköpostikirjeen ja kannanoton, lukuisten alan ajankohtaisten tutkimusten, useiden vanhempien ja Lahden opettajien ammattiyhdistyksen laajojen yhteisten kannanottojen perusteella käyn läpi peruskoulumme käytännön työtä. Pohdin, mikä Lahden peruskoulun perusopetuksen keskeisen virkamiehen lasten ja nuorten kasvun vastuualueen johtajan työssä on sellaista, että siitä tulee vanhemmille, opettajille ja muille opetuksen asiantuntijoille liian usein epäuskottava, täysin paperinen maku.

 

Koulu- ja kasvatusasioissakin löytyy omat manipuloijat, joille on annettu aivan liian paljon tilaa ja valtaa toimia, työnsä ohessa tavoitellen myös omaa etua ja karriääriä. Lahden yli 850 peruskoulun opettajan, 27 rehtorin ja 10431 peruskoululaisen ja heidän huoltajiensa osallisuus ja osallistuminen lapsen koulunkäynnin onnistumiseen on pieni ajanjakso, mutta kenties tärkein lapsen ja nuoren tulevalle aikuisuudelle ja elämälle. Se vaatii tarkoin mietittyjä kasvatusasenteita, rehtiyttä, vilpittömyyttä ja lapsen ymmärtämistä ainutkertaisena yksilönä. Huoltajilla on paras asiantuntemus jokaisen yksilön ainutkertaisesta persoonallisuudesta ja lahjakkuudesta. Opetuksen järjestäminen yli kymmenelletuhannelle peruskoululaiselle vaatii sivistynyttä asennetta, aitoa ja uhrautuvaa yhteistyötä, tasa-arvon ymmärtämistä lasten edellytyksistä alkaen ja lasten asuinpaikkaan päätyen.

 

Meille vanhemmille on selvinnyt, että perusopetusta johtava kaupungin virkakoneisto on paisuttaakseen omaa hallinnollista byrokratiaansa ja korostaakseen profiiliaan nipistänyt vuosi vuodelta yhä enemmän peruskoululaisten opetukseen oppilaskohtaisesti käytettävästä euromäärästä. Lahdessa se oli vuonna 2016 enää 4727 euroa, kun koko maan keskiarvo oli 5018 euroa oppilasta kohden. Lahtelaisen peruskoulun 10431 oppilaan oppilaskohtaisen euromäärän korottaminen suomalaiskoulujen keskiarvon tasolle maksaisi hieman yli kolme miljoonaa. Tuolla summalla saisimme kaupunkiimme 60 keskipalkkaista opettajaa lisää! Se toisi helpotusta perusopetuksen resurssipulaan sekä hyviä veronmaksajia perheineen kaupunkiimme.


Vastuualueen johtaja Lassi Kilponen [88938 €] saa rauhassa loistaa kaupungin budjettinumeroita sormeilevien ihastukseksi opetusmenojen vähäisyyden budjettivalokeilassa. Vastineeksi Kilponen on luonut ympärilleen täysin koululakien ulkopuolisen pikkudynastian, johon hän on haalinut henkilökuntaa, useimmat itse kiinnittämällä. Tällä itsepunnitulla hallintokoneistolla on helppo teettää työt, siirtää oma vastuu kiperissä tilanteissa ja loihtia numeroaskartelua vaikka tyhjästä  lisää. Kaupunkimme seitsenportainen kouluhallinto lieneekin maan kuntakohtainen ennätys.

Kilposen alaisena on nyt (epävirallinen) aluepäällikköhallinto, jossa kolme korkeapalkkaista aluepäällikköä ja heidän neljä sihteeriään saa palkan ainakin vuoden 2019 loppuun asti. Kustannus tästä keinotekoisesta aluehallintojärjestelmästä on vuosittain noin 420000 €. Aikaisemmin yli neljänkymmenen peruskoulun ja lähes 10000 peruskoulun oppilaan aikana asian hoiti yksi ainoa kouluviranomainen yhdessä koulujen rehtoreiden ja koulusihteerien kanssa.

Työn palauttamien yhden pätevän henkilön hoidettavaksi toisi säästöjä 385000 €/vuosi ja sillä saataisiin esimerkiksi 12 pätevää vakituista koulunkäyntiavustajaa täydentämään koulujen huutavaa työvoimapulaa.

 

Lisäksi perusopetuspalvelujen vastuualuejohtajan alaisena on suunnittelu- ja kehittämispäällikkö Juha Patrakka [55852 €]. Kilposen viimeisin byrokratialisäys on noin vain ilman hakua nimittää opetukselle palvelupäällikkö Johanna Saastamoinen [~48000 €], joka muutaman vuoden hoiti päätoimisesti erityisopetuksen suunnittelua, erityisopetuksen ammattilaisten mielestä kyseenalaisella asiantuntemuksella. Kilposen alaisuudessa on vielä mm.pari palvelupäällikköä, ainakin kaksi koordinoivaa projektipäällikköä ja lisää palvelua antavia palveluvirkailijoita tietohallinnosta ja konsernihallinnosta, tilastoassistentti, ja tietenkin hän mieltää alaisikseen kaikki 27 rehtoria sihteereineen.

 

Kilponen on taidokkaasti onnistunut manipuloimaan sivistyslautakuntaa ja sivistysjohtaja Tiina Granqvistiia [110400 €],  mutta meille vanhemmille ja opettajille sanahelinä jo riittää.

 

Kilposen astuttua virkaan vuonna 2010 saimme tilaisuuden kuusijäsenisenä erityisopetuksen ammattilaisryhmänä tavata hänet. Alkukohtaaminen tuntui myönteiseltä, kunnes keskustelujen aikana tajusimme hyvin pian hänen täyden tietämättömyytensä erityisopetuksen laajaan, jokaista yksilöä tavoittavaan maailmaan. Tasa-arvo edellyttää yksilöllisesti lahjakkaiden oppilaiden pitkälle menevää huomioimista ja arvostamista rauhallisessa opetusympäristössä. Ennen Kilposta tämä tasa-arvo sekä erityisopetus sitä todella tarvitseville että yleisopetuksen työrauha ja päivittäinen onnistumisen kokeminen oli vielä mahdollista ja kouluelämä Lahdessa sentään jonkinlaisessa hallinnassa.

 

Kilposennkoekuva%20%C3%B6.jpg

Ahtialan koulun auditoriossa marraskuussa 2016

 

Mikään tuosta Kilposen ainaoikeassaolemis -asenteesta ei ollut muuttunut viidessä vuodessa. Kokeilimme vuonna 2016 marraskuussa erityisopetuksen pitkäaikaisina entisinä työntekijöinä, yhdessä vielä virassa olevien erityisopettajien ja lasten vanhempien kanssa käydä kuuntelemassa yleisölle avointa ns. oppimisen tuen asioita käsitellyttä tilaisuutta Ahtialan koululla.

 

Ehkä kuvaavinta tilaisuudelle ja Kilposen asioiden hoidolle oli koulun suuren auditorion täyttämän yleisön tuskastuminen. Selkeimmin palautan tunnelman tilaisuudesta Lahen uutisia -julkaisuun tekemässäni jutussa, sen lukijoiden kommenteissa, joista lainaan tähän yhden:

 

Salme Nieminen kirjoitti 11.11.2016 klo 16.02

"Olin Ahtialan koululla viime keskiviikkona Oppilaan tukea koskevassa tilaisuudessa, jossa koulujemme ylin päällikkö Kilponen ei antanut suunvuoroa meille kaupunkilaisille. Eivätkä opettajatkaan tahtoneet puheenvuoroa saada. Taitaa olla väärissä käsissä kaupunkimme peruskoulutus. Kilponen ei ilmeisesti aidosti tiedä asioista riittävästi, koska yrittää kierrellen ja kaarrellen todistaa taitavuutensa ja uuvuttaa meidät kuulijat jatkuvalla äänessäolollaan. Hieman vähemmän itsetehostusta ensi kerralla, ja todelliset asiantuntijat kaupungissa oppilaiden tukiasiassa esille, pyydän."

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/11/lahden-kouluelama-mutapainissa-2

 

Kilposen toimia edelleen seuratessani huomaan, ettei hän edelleenkään ymmärrä erityisopetuksesta olennaista, sen voi tarkistaa vaikkapa suhteellisen tuoreesta 2016-17 käyttöönotetusta Lahden kaupungin peruskoulun opetussuunnitelmasta, sen oppimisen tuen pääperiaatteesta ja verrata sitä Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin.

 

Kuluvan vuoden 2018 tammikuussa Lahden alakoulujen opettajat kertoivat laajan työpaikkatutkimuksen tulokset (Etelä-Suomen Sanomat 6.1.18) ns. inkluusiomallin epäonnistumisesta Lahden kouluissa. Kilponen ei tuntunut ymmärtävän asian vakavuutta ja akuuttisuutta yksityisen oppilaan kannalta, vaan intti yhdessä sivistyslautakunnan puheenjohtajan kanssa sekä Ylen radiohaastattelussa ja vielä 19.4.18 lehtikirjoituksessa asioita koko ajan paranneltavan ja kehiteltävän.

 

 

Ehkä viimeisin pisara meille kaupunkilaisille Kilposen tosiasioita peittelevässä julkisuusahneudessa on yrittää tehdä Unicefin avulla Lahdesta Lapsiystävällinen kaupunki.

Tämä Unicef-kaupunkitunnustusidea toimii tekemällä kaupungin oma kirjallinen suunnitelma ja sovitun ajanjakson jälkeen kirjallinen selvitys suunnitelman toteutumisesta. Mitään käytännön toimenpiteitä lapsiystävällisyydestä tämä järjestelmäidea ei sisällä. Kun Kilponen on pääarkkitehtinä ja esittelemässä Suomen Unicefin kotimaan asioita hoitavalle henkilölle paperilla tehdyn suunnitelman ja paperilla tehdyn toteutuksen, Kilposta tuntematon uskoo tietenkin kaiken tapahtuneen myös käytännössä. 

Lahden kaupungintalopuitteiden juhlallisessa julkisuudessa sitten ojennetaan Lahti Lapsiystävällinen kaupunki -sertifikaatti ja tosiasiat saadaan tämän pintaloiston avulla piilotetuksi selän taakse.

 

Siis: joka neljännen lahtelaisen peruskoulun oppilaan kokemat kelvottomat ja homeiset oppimisympäristöt ja väistötilat, monilla ikäryhmillä koko oppivelvollisuusajan, ovat huutaneet lapsiystävällisyyttä, tällä hetkellä kymmenen koulun homeiset koulurakennukset ja allergisoivat väistöopetustilat huutavat lapsiystävällisyyttä, maamme kaupunkien pienimmät, törkeän alhaiset oppilaskohtaiset opetukseen käytetyt euromäärät huutavat lapsiystävällisyyttä. Juuri samaan aikaan Lapsiystävällinen kaupunki -sertifikaatin antamisen kanssa julkaistu tieto, että Lahti lakkauttaa ja sulkee 33 lasten leikkipuistoa eri puolilla kaupunkia, lopettaa pari päiväkotia ja perhepäiväkotia, kertoo varhaiskasvatuksen asioiden olevan perusopetustakin synkemmässä tilassa ja kaikkea muuta kuin mitä Unicef ja Lahti Lapsiystävällinen kaupunki tarkoittavat.

"Lapsiystävällinen kunta -malli perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja UNICEFIN kansainväliseen Child Friendly Cities -malliin. Mallin tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista kunnan päätöksenteossa, hallinnossa ja palvelujen järjestämisessä."

 

Lähituttavat, tutut opettajat ja kasvattajat päästivät hörönaurun saatuaan paikallismedioista tietää, että Suomen Unicef, suureksi kansainväliseksi lapsityön keulaksi luultu järjestö, antoi jo kolmannen kerran Lapsiystävällinen kaupunki -tunnustuksen tällaiselle Lahdelle.

 

Meille Lahden asukkaille on ollut rasittavaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen kuulla ja lukea vanhempainilloissa, tiedotteissa ja medioissa opetuksen ja kasvatuksen vastuualueen johtajan selityksiä asioista  ja niiden tilasta, katteettomia lupauksia myös opetushallituksen nimissä, mutta vielä lohduttomampaa on, että monien vanhempien on ollut pakko tulla esiin lehtien mielipideosastoihin vaatimaan lapsilleen lain suomia oikeuksia; nyt eikä huomenna!

 

Opetus- ja kasvatusasioiden vastuullisen henkilön pitää olla muutakin kuin puhuva pää. Hänen on ymmärrettävä päätehtäväkseen taistella lasten oikeuksien, ainutkertaisuuden, yksilöllisesti lahjakkaan lapsen ja nuoren persoonallisuuden ja arvokkuuden puolesta, opetuksen määrärahojen puolesta  muiden hallintokuntien koko ajan laajenevassa ja voimistuvassa puristuksessa. Tärkeintä on palauttaa vanhempien ja opettajien asiantuntijuus ja luottamus lahtelaiseen perusopetukseen. Se ei ole vaikeaa, jos löytyy taitava, nöyrä, viisas yhteistyön tekijä lasten ja nuorten vastuualueen johtoon.

 

Launeenv%C3%A4ist%C3%B6tilat.jpg

Launeen%20koilu%202018.jpg

 

Launeen yli 800 oppilaan koulun parakkikylä on seuraavat kaksi vuotta tällaisen vaarallisen liilkenne-, räjäytys- ja kaivuutyön aluetta nelikaistaista kehätietä ja syvälle maan alle kaivettavaa tunnelia koulun viereen rakennettaessa. Lapset kulkevat kouluun vilkkaasti liikennöidyn työmaa-ajoneuvojen ja paikallisliikenteen sivulle tehdyssä huterin muovisuojuksin erotetussa rännimäisessä aitauksessa. Launeen koulu on ollut jo kohta viisitoista vuotta hometta ja tulvivaa vettä paossa väistötiloissa.

Kauempana maisemassa siintävät nosturien ja kauhurien metalliset ahneet leuat ja taustametsät saavat kohta samanlaisen raiskauksen kuin kuvan etuosassa luonnolle on jo tehty. Lapset ja luonto ovat tässä tie- ja koulu-hirvityksessä täysin toistarvoisia asioita.

Samanlainen todellisuus on tällä hetkellä yhdeksällä muulla parakkien ja väistötilojen muodostamalla lahtelaiskoululla.

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2018/04/lahden-perusopetus-tuuliajolla-2-1

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2018/03/lahden-perusopetus-tuuliajolla-1

 

Lis%C3%A4liite.jpg

perjantai, 20. huhtikuu 2018

Aurinkoteatterin hurja ja hurmaava Atlantis

Aurinkoteatterijuliste.jpg

Maailman teatteritaiteen muotoa ja sisältöä ravistuttavia ja rikastuttavia onnistuneita poikkeuksia saa kokea aniharvoin. Suomessa teatteri-instituution keskeiset osapuolet, ensimmäisenä yleisö perinteisine odotuksineen, toisena alan pinttymyksiin juuttunut teatterikoulutus, kolmantena teatteritaiteen asema yhteiskunnassa - talouspohjan takaaminen muuntamalla se yleisömagneettiseksi, televisiomaiseksi pintaviihteeksi - ovat esteitä teatteritaiteen aidolle, sivistyneelle uudistamiselle. Yhteiskunnallisesti ajatteluttavalle, ideoivalle, kansantajuiselle, viisashuumorilliselle teatteri-ilmaisulle ei löydy suomalaismaaperää syntyä, kasvaa ja kukoistaa.

 

Siksi Aurinkoteatteri ja sen rohkean omailmeinen, jatkuvasti eri tuotantotöissään sisällöllisesti ja tyylillisesti uusiutuva, tinkimätön ilmaisu on nopeasti tuotava niin suomalaisyleisön kuin teatteritaiteen ammattilaisten tietoisuuteen ja vietävä kansainvälisille teatteriestradeille.

 

Aurinlkoteatteri3.jpg

Atlantiksen väkeä:Nora Raikamo, Leea Klemola, Sanna Hietala, Miko Kivinen, Paul Holländer, Karin Pacius, Antti LJ Pääkkönen                                                                                                            

Suomessa Aurinkoteatterin tuottamaa teatteria on nähty vierailuina Tampereen Kansainvälisessä Teatterikesässä (Maa-Tuska 2016, Saalistajat 2017) raikkaina suomalaisteatteri-ilmaisun ja yhteiskunnallisen sanomallisina poikkeuksina. Nyt Aurinkoteatteri on noteerattu ensi kertaa yleisön nautittavaksi toisen suomalaisen taiteellisen teatterin, Suomen Kansallisteatterin ja Aurinkoteatterin yhteisproduktiona Atlantis.

 

Ei mikään estä vaikkapa kymmenvuotisista lapsista dementoituneisiin eläkeläisiin, duunareista huipputiedemiehiin, tosikoista huumorintajuisiin saada aivan sykähdyttävän upeita kokemuksia, tuntemuksia ja oivalluksia tästä väkevästä, energisestä, mielikuvituksellisen värikkäästä, menneiden ihmiskäsitysten, hurjien mytologiatarinoiden täysin modernisti aikaamme sopivasta sukupuolettomasti munasta syntyvästä kääpiölajista, ihanien sooria-mooria -satujen maailmankaikkeudesta, monien sokraattisten, aristoteellisten varhaismaailmanfilosofisten laavan, veden ja kaasujen antropologioiden syntyvaiheiden jalostamasta, toiveiden ja täyttymysten valtaisasta, renesanssisen yltäkylläisestä kääpiöiden lämpimän sydämellisestä ja yhtaikaa kauhuhauskasta miljoonavuotisesta valtakunnasta sen kääpiökansasta, vulgääriä ja ronskia fantasiaa pursuvassa spektaakkelissa.

 

Koko hurja, irrationaalisen hauska ja väkevän eläytyneesti, horjumattomasti näytelty, visoitu, musisoitu ja liikekielellä sopivasti kömpelöity kuvitelma rakentuu kääpiöiden maailmaksi. Aurinkoteatterin keskeinen ajattelu on viime vuodet ollut Juha Mustanojan - poikkeuksellisen teatterifilosofin, ajattelijan, tekstinluojan ja sen näyttämöllisen toteuttaja-ohjaajan - luomus.

Itse tarina toteutettiin varsin vahvalla yhteisnäyttelemisellä, jossa kerrankin myös yksilöiden ominaisuudet, erilaisten filosofioiden, tieteiden ja alkemioiden edustajina tulivat kuin konkretisoituina hahmoina katsojien tarkasteltaviksi. Moisesta äärimmäisen tarkkaviivaisesta hahmohabitusarsenaalista harvoin teatterissa saa nauttia. Yhteismenon takeeksi boleroinen musiikki, straussiset valssit ja monista filmeistä lainatut sävelaiheet sekä koko teatterin lavastevisionäärinen loisto ja toimivuus toteutuvat aivan poikkeuksellisen upeasti. Jokainen saa esityksestä elävän, runsaan oman siivun mielikuvitukseensa muhimaan, fantasiaansa kasvamaan.

 

Mitä itse mielsin esityksestä ajatteluuni iskostettavaksi

Aurinkoteatteri nivoi tarinansa alkuaineiden suoman maailman miljoonien vuosien takaiseen syntyhistoriaan, sen elinkunnan muutoksiin, magiaan, pujottautui siitä sitten uskomuksiin ja uskontoon ja toteutti Atlantiksensa mielikuvituksellisena kääpiöiden gnoomien, maahisten, antipodien ja heidän peikko-komentajiensa valtakuntana.

Atlantisyhteisön päätehtävän suorittamisesta - vuoren louhimisesta labyrinteiksi löytääkseen aarteita ja ne piilottaakseen - maan uumenista, syvimmistä loukoista ja onkaloista kuuluu yhä tänäänkin vaimea etäinen jyske jatkuvana hakkuutyön todisteena,  jopa nyt vielä kolmituntisen esittelyvälähdksen ajan, asian todenperäsisyydestä varmistuaksemme,  Atlantiksen kääpiöväen elämää seuratessamme. Uskokaa tai ei.

Vuosimiljoonien painolastina aukeaa meille tuon kääpiöväen loppumaton riittävyys – se on sukupuoleton, tämän ajan työnahne moderni väki, joka syntyy munista, joita maan uumenet ovat täynnä. Kääpiöolento jatkuu sukupolvesta toiseen sujuvasti, vanhan kääpiön siirtäessä kaiken tietonsa ja taitonsa munasta syntyvälle kääpiölle, itse välittömästi pois kuihtuen.

Kääpiöiden perimmäinen tarkoitus ja yhteisöllisyyden rikkumattomuus universumissa selviää esityksen kuvatessa kaivuuhakkuussa löytyviä metalleja, niiden jalostamista ja jatkuvaa hakkuuta viimeisenä saavutuksenaan löytää suolavuoren uumenien takaa maailman tulikuuman ytimen polttavin sula kulta.

Kääpiökansan elävien pikkukuvavideoarmeijoiden miljoonamääräinen visionäky on sanoinkuvaamattoman tehokasta uutta fantasiateatteria ja yksin kärpäsenomainen parvimainen pyristelyliikunta ja äännähtely yksi kääpiökansan hurmaavimmista hykertelevistä ominaisuuksista, johon ihastuu hetkessä.mukaan pulisemaan, pörisemään.

 

Yhteismarssin toteutus, sen marssillinen täsmällisyys, äärimmäinen virheettömyys rummutuksineen, marssivariaatioineen, toistuvine formuloituine rumpukuvioineen, sävymuunnelmineen, volyymivaihteluineen todisti haltioittavalla visuaalisella ja rytmisellä volyymilla ja tarkkuudella hyvin toimivan, onnistuneen yhteiskunnan yhteisen edun ulkonaisen olemuksen .

Mutta niinkuin miljoonia vuosia sitten historian käänteissä, myös pikkukääpiöille löytyy kaitsija, se on peikko suurmanaaja, joka havaitsee marssissa pienenpienen virheen. Hätääntynyt, tunnollinen kääpiökansa alkaa virhettään korjata, puhkeaa kaaos, jonka seurauksena syntyy vahingossa uusi elementti tähän maailmanlaajuiseen kääpiöiden maanalaiseen valtakuntaan: syntyy tiede, josta ei tunnetusti hyvää seuraa. Koulutus, tieto ja tiede kun ovat hengenvaarallinen yhdistelmä tavallisen rahvaan käsissä, niin lopun jätänkin katsojan mielikuvituksen avattavaksi..

 

Aurinloteatteri%204.jpg

Atlantiksen kääpiöt ovat onnistuneet löytämään kullan ja sen mukana....

 

"Atlantis on traaginen tragedia tieteen ja koulutuksen kaupallistamisesta ja elitisoimisesta. Se käsittelee yhteiskunnallisia rakenteita, vuosituhansia ajanlaskumme alkua ja pohtii minkä vuoksi koulutus, tiedonsaanti ja tieteellinen työskentely eivät ole vieläkään tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Eliitti haluaa pitää tiedon ja tietämisen oikeuden itsellään, hallitakseen kansaa ja tietämättömiä."

 

Aurinkoteatteri & Kansallisteatteri


Atlantis
 

Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Mustanoja. dramaturgia Outi Lahtinen, lavastus Anne Karttunen, puvut Noora Salmi, valot Pietu Pietiäinen, musiikki Juuso Voltti, äänet Maura Korhonen, elokuvaus Jyri Hakala, tehosteet Mats Hästbacka, naamiointisuunnittelu Kaija Heijari, demoninaamarit Heini Maaranen, rekvisiitta Anu Sallinen, esitysvalokuvat Sakari Kiuru

Rooleissa:

Sanna Hietala, Paul Holländer, Miko Kivinen, Leea Klemola, Jussi Lehtonen, Karin Pacius, Antti L J Pääkkönen, Vilma Putro, Nora Raikamo

 

https://kansallisteatteri.fi/esitys/atlantis/

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/08/aurinkoteatterin-saalistajat

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2016/08/maa-tuska

 

Lis%C3%A4liite.jpg

  • Kommentoi

    Kommentointi avautuu jokaisen artikkelin alla olevasta puhekuplakuviosta.
    Toivon runsaasti kommentteja vuodatuksiini. Kirjoittajan on liitettävä kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteensa mahdollista yhteydenottoa varten (sähköpostiosoitetta ei julkaista). Näin taataan sananvapauslain 4. pykälän vastuukysymykset kommentin sisällöstä sekä kirjoittajan lähdesuoja.

    Toimituksen sähköposti: lahenuutisia[at]luukku.com